Enää reilu kuukausi jäljellä. Asuntolasta lentää pihalle 12.8. ja 15.8. on lento Suomeen.

Aika on mennyt todella nopeasti, mutta kotiinpaluuta on pikkuhiljaa alkanut jo odotellakin. Kun elämä arkipäiväistyy eikä uutta ja ihmeellistä enää erityisemmin tule vastaan, alkaa kotimaan elon vaivattomuus ja tuttuus omine asuntoineen ja vastaavine sillon tällöin houkuttelemaan. Ei täältä toisaalta riemusta kiljuenkaan palaa, sillä tänne jää monia hyviäkin asioita ja kotona jatkuu pian oikea koulu eikä kesääkään ole paljoa jäljellä.

Täällä on varsinainen kesä vasta aluillaan, vaikka lämmintä onkin ollut ainakin Suomen mittapuulla jo toukokuun loppupuolelta. Suurinpiirtein kesäkuun puolivälistä heinäkuun puoliväliin ajoittuva sadekausi on vähän latistanut tunnelmia. Joko (yllätys) sataa tai aurinko porottaa ilmankosteuden ollessa todella korkealla. Ei tekisi mieli valittaa, mutta +30c kasvihuoneilmastossa on aika tukalaa. No, pian pitäsi helpottaa.

Opiskelusta sen verran, että kursseista on jäljellä enää lähinnä loppukokeet seuraavien kahden viikon aikana. Puhekurssin loppuesitelmä oli jo tällä viikolla, aiheenani oli japanilaisten tapa nukkua päiväunia työpaikalla (ja oikeastaan vähän missä vain milloin vain). Laboratorion projektin sain ainakin tarpeeksi hyvälle mallille, että sitä voi sanoa valmiiksi. Jäljellä on vielä projektin dokumentointi jälkipolvia varten ja loppuesitelmän laatiminen.

Loppuesitelmien jälkeisen vapaa-ajan suunnitelmiin kuuluu toistaiseksi vain Fuji –vuoren huipulle kapuaminen ja Sendain Tanabata –festivaalin tarkastus. Hieman tekisi mieli matkustella pääsaareen eteläosiin, esimerkiksi käydä Hiroshimassa ja eteläisellä Kyuushun saarella, mutta se vaatii tarkempaa suunnittelua, koska aikaa ei ole kovin paljon.

panorama