Retkeilyä

Sadekausi on alkanut ja ilmankosteuden ollessa korkealla saa vahtia ettei kämpän seinät tai sängyn futonpatja ala kasvaa hometta. Tämän pitäisi kestää jonnekin heinäkuun puolelle ja sitten alkaa varsinainen kesä.

Toukokuun aikana tuli retkeiltyä sekä kulttuurikurssin kanssa että itsenäisemmin.

Kulttuurikurssilla on käsitelty paljon 1600 –luvun tapahtumia, jolloin Sendain perustaja ja hallitsija Date Masamune lähetti japanilaisista ja espanjalaisesta munkista koostuvan saattueen kohti Roomaa tapaamaan Paavia tavoitteenaan avata kauppayhteydet Japanin ja Meksikon välillä. Matkaa varten Date rakennutti länsimaalaistyylisen sotalaivan “San Juan Bautista”. Näihin tapahtumiin liittyen luimme kurssilla Shusaku Endon romaania “Samurai” ja vierailimme lopulta San Juan Bautista –museossa, jossa on kyseisen laiva on esillä uudelleenrakennettuna.

Vaikka tämä aihe ei olekaan erityisen kiinnostava, siitä tuli mielenkiintoisempi kun tietoa tuli monelta eri kantilta (opettajalta, museovierailuilta, romaanista ja itse laivalla vierailulta) ja toisaalta kyseessä on juuri tämän alueen paikallista historiaa, joten se tuntuu jollain tavalla läheisemmältä tai henkilökohtaisemmalta.

Laivamuseo oli aika hämmentävä kokemus. Itse laivassa pyörimisen lisäksi pääsi kokeilemaan mm. paatin rakennusta (miten rungon lautojen välit tiivistettiin) ja merenkäyntiä huvipuistotyylisessä elokuvateatterissa, jonka penkit liikkuivat kuin aallokon mukaan. Laivalla pääsi myös koittamaan mastoon kiipeämistä, mutta ei valitettavasti kuin puoliväliin asti.

  

Museon perään vierailtiin kadun toisella puolella olevassa Dogen-in buddhalaistemppelissä, jonka väki oli erityisesti valmistautunut vastaanottamaan meidät. Täällä saatiin munkilta meille kohdistettu rukous, kuultiin temppelin historiaa ja juttua osterinkasvatuksesta, josta tämä alue (Ishinomaki) on ilmeisesti maailmankuulu. Vierailun päätteeksi tarjolla oli tuoretta osteria niin paljon kuin jaksoi syödä. Itselle tämä oli ensi tutustuminen kyseiseen ruokalajiin eikä se maultaan ihan vakuuttanut, mutta pari – kolme tuli kuitenkin syötyä.

 

 

Kultaisen viikon lopulla kävin Michinoku –puistossa, joka on tavanomaisen puiston sijaan enemmän turistikohde sisäänpääsymaksuineen ja eri teemoihin jaettuina alueinaan. Ilma sattui olemaan erinomainen ja puisto oli oikein rentouttava kaiken urbaanin hälinän sijaan.